Moikka!
Ajattelin tänään kirjoittaa teille vähän pidemmän postauksen aiheesta mun kuulumiset, koska myönnettäköön postaustahti on viime aikoina ollut melko hidas.
Ajattelin aloittaa ihan siitä, miten mun elämä täällä Helsingissä on lähenyt rullaamaan.
Eli tosiaan about kuukauden olen täällä tällä hetkellä asunut ja nyt on sanottava, että mahtavaa on ollut. En ihan puille paljaille tänne asettunut asumaan, sillä mulla asui jo muutama tuttu täällä ennestään. On ihan kiva tietää, että on joku jolta saa apua, jos niikseen tulee :D
Koulu alkoi melkein heti, kun tänne pysyvästi muutin ja hyvä niin, koska ei tarvinut sitten keksiä mitään miten pitäisin itseni mahdollisimman kiireisenä. Koulun alku tietty jännitti ihan hirveesti, koska noh, uusi kaupunki ja uusi koulu ja menin sinne ihan yksin. Mutta välillä tekee hyvää aloittaa ihan itsestään alusta.
Mutta mitä olen tykännyt itse Helsingistä? Koko pienen elämäni olen ollut niin sanotusti suurkaupunki ihminen, joten oletin, että kotiudun vallan mainiosti Tamperetta isompaan kaupunkiin. Ja en ollut väärässä, koska kodiltahan tämä jo tuntuu! Välillä on kyllä pieni koti-ikävä ehtinyt iskeä ja todellisuus on iskenyt aika kovaa, kun pitääkin yhtäkkiä huolehtia kaikesta itse. Myöskin aluksi Helsinki tuntui ihan käsittämättömän isolta. Vielä on hetkiä (ja on vielä varmaan monta vuotta), jolloin olen ihan ulpalla olinpaikastani tai siitä minnepäin mennä, mutta eiköhän tämä joskus ala hahmottua.
Aika vähän kuitenkin ihan keskustassa tulee aikaa vietettyä, koska kaikki aikani menee aikalailla koulujutujen parissa tai muuta hyödyllistä tehdessä (aka makaan sängyllä ja katson GG:tä).
Nyt osaan jo sentään liikkua kodin, koulun ja keskustan väliä niin päivällä kuin yölläkin.
Uskokaa tai älkää niin siinäkin oli ihan aluksi melkolailla haastetta.
Sitten aiheesta koulu. Koulunalku sujui mulla odotettua paremmin. Mulla on vähän neurootikon vikaa eli pohdin saankohan ikinä kavereita, onko luokkani ihan kauhee, osaanko mitään koulussa, olenko ihan pihalla yms. No kaksi viimeistä kohtaa ovat vielä vähän epäselviä, mutta uusia ystäviä olen saanut rutkasti ja luokkakin on oikein mukava, suorastaan loistava!
Ensimmäinen viikko eli orientaatio viikko oli ihan pelkkää leikkimistä, mutta sitten kun oikeat tunnit alkoivat niin olinkin jo taas ihan pihalla. Nyt kuvittelen olevani jotenkin kärryillä asioista. Ja vaikka tehtävää on paljon niin ei enää stressaa ehkä niin samalla tavalla kuin ensimmäisellä kunnon kouluviikolla. Onneksi mulla on parisenkymmentä henkilöä antamassa vertaistukea koulustressiin, joten eiköhän tästä kunnialla selvitä. Tai sitten mokataan kaikki yhdessä.
Koulun lomassa teen aika paljon töitä viikonloppusin ja yleensä teen niitä Tampereella, joten kotona kyllä tulee käytyä usein. Itseasiassa juuri tänään palasin viikonlopun vietosta Tampereelta ja ensi viikonloppuna sinne taas sitten uudestaan. Ei siis tarvitse useita kuukausia koti-ikävässä ryvetä :D
Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen tähän, että päädyin Helsinkiin.
Vieraalla (tai no vieraalla ja vieraalla) kielellä opiskeleminen ja siihen lisäksi vielä kaikki muutkin muutokset kasvattaa kyllä varmasti ihmisenä. Olen täältä jo onneksi paljon uusia kamuja saanut ja varmasti niitä saan vielä lisää, kunhan paremmin tutustun omiin koululaisiini.
Näin aluksi postaukseni saattavat olla aika lyhyitä ja niitä saattaa tulla aika harvoin, mutta yrittäkää ymmärtää, että koulu ja muut uudet kujeet vievät aika paljon aikaa.
Mutta rakasta blogiani en tietenkään unohda, se kyllä pitää minut järjissäni täällä opiskelun lomassa!
Anyways, vaikka tämä ei mikään jäähyväispuhe tai itkupuhe olekaan niin kiitos joka tapauksessa teille lukijoille myös olemassaolostanne. On ihana, että teitä vielä juttuni kiinnostavat, vaikka vähän huono bloggaaja olenkin tässä ollut. Ja enemmän kuin mielelläni otan teiltä vastaan kaikenlaisia kommentteja ja myöskin teidän kuulumisia :)
Ihanaa viikon alkua muruset <3 p="">
// My thoughts and feelings about my new hometown, school and friends.
My life is pretty diffirent now since I moved to new city all by myself. New school was and is pretty exciting and scary, but luckily I have made new friends so I don't have to survive here alone.
And even though this not some kind of farewell speech, I also like to thank all my readers for reading my stories. And keep on commenting and telling about your days to me :)
Have a great new week!
